Keskitymmekö koskaan juuri siihen tilanteeseen, missä olemme? Kun sataa lunta, ihmiset haluavat sen loppuvan, kun on kylmä, haluamme ilman lämpiävän. Olemmeko koskaan läsnä juuri siinä, niissä olosuhteissa missä juuri silloin olemme? Aivan kuin haluaisimme paeta todellisuutta kokoajan maailmaan jonka kuvittelemme olevan olemassa. Voiko tällaista toivomaamme maailmaa koskaan löytyä, jos emme ole koskaan läsnä todellisuudessa.
Pyrimme koko ajan jonnekin pois tästä tilanteesta. Monesti meillä on siihen tekosyynä myös tavoitteet saavuttaa jotain, tai saada jokin tehtävä suoritettua loppuun. Myös tämä tavoitteisiin pyrkiminen ajaa todellisuuden kokemisen edelle. Juoksemme siis jatkuvasti milloin minkäkin syyn nojalla elämäämme karkuun. Milloin haluamme todella kohdata ja hyväksyä maailman ja tilanteen sellaisena kuin se on nyt?
Sen sijaan, että suuntaisimme huomiomme tulevaisuuteen ja eteenpäin, voisimme suunnata huomiomme tähän hetkeen ja sen syvyyteen. Kun lakkaamme ryntäämästä tulevaisuuteen, pois tästä hetkestä ja todellisuudesta, alkaa elämämme saada merkitystä, stressimme vähenee ja mielemme rauhoittuu. Kun kohtaamme asiat sellaisena kuin ne tällä hetkellä ovat ja hyväksymme ne, voimme saavuttaa mielentyyneyden joka kestää. Asioiden hyväksyminen sellaisena kuin ne juuri nyt ovat, ja mielen huomion suuntaaminen tähän hetkeen, muuttavat elämämme todella. Tässä hetkessä luomme tulevaisuuden.
