Nimi KiDo koostuu kahdesta vanhasta itämaisesta käsitteestä Ki (氣) ja Do (道).
Ki on alun perin tarkoittanut kaikessa esiintyvää elämänvoimaa ja myös henkistä ja fyysistä vahvuutta. Myöhemmin sen merkitys on laajentunut koskemaan kaikkia asioita joita ei voi selkeästi määritellä, mutta ne ovat kuitenkin aistittavissa ja havainnoitavissa. Se tarkoittaa myös asioita jotka eivät ole käsin kosketeltavissa, kuten olemus, ydin, idea, potentiaali jne. Tiede hylkäsi elämänvoima käsitteen 1800-luvulla, koska sitä ei voitu käyttää matemaattisissa malleissa sen liiallisen epämääräisyyden takia, ja otti käyttöön, omalla tavallaan, yhtä epämääräisen käsitteen energia.
Do sananmukaisessa merkityksessä tarkoittaa tietä. Käsite kuvaa myös luonnon tapaa toimia, maailman luonnollista kulkua, sitä kuinka elämä itse toimii. Se tarkoittaa myös periaatteita ja opetuksia. Maailman luonnollinen kulku on jotain jonka voimme kokea kun olemme läsnä maailmassa. Käsite viittaakin asioiden todelliseen olemukseen ja niiden ymmärtämiseen kokemalla ne välittömästi ja suoraan.
KiDo kuvaa luonnollisen vuorovaikutussuhteen tietä
Maailma on jatkuvassa muutoksessa. Muutos johtuu asioiden keskinäisestä vuorovaikutussuhteesta, jossa energiaa siirtyy asioiden välillä. Tämä asioiden välisestä kiinteästä vuorovaikutussuhteesta johtuva muutos näkyy kaikkialla ympärillämme, ja vaikuttaa myös kaikkeen meidän elämässämme. Kun tämä vuorovaikutussuhde on asioiden välillä harmoninen ja tasapainoinen, kutsumme sitä luonnolliseksi vuorovaikutussuhteeksi.
Kaikkialla oleva energiakenttä
Ajattelemme helposti, että energia on jotain ulkoista, joka vaikuttaa asioihin. Todellisuudessa kaikki on energiaa, vaikka arkikokemuksessamme sitä on vaikea aluksi käsittää.
Kvanttimallissa fyysinen maailmankaikkeus koostuu energiasta. Energia on yhtenäinen informaatiokenttä, joka on potentiaalisesti kaikkea, mutta fyysisesti ei mitään. Tämä energiakenttä elää ja muuttuu jatkuvasti.
Kun energiaa kasaantuu riittävästi kentän johonkin kohtaan, se ikäänkuin tiivistyy pieniksi energiakimpuiksi eli hiukkasiksi. Tällaisten hiukkasten olomuoto riippuu niiden ulkoisista olosuhteista sekä niiden välisten vuorovaikutusten ominaisuuksista ja voimakkuuksista. Me havainnoijat saamme yksittäisen hiukkasen tai hiukkasten ryhmän esiintymään konkreettisena kokemuksena.
Ki tarkoittaa sitä kuinka koemme kaikkialla olevan energian.
Me reagoimme tähän kaikkialla olevaan energiakenttään tuntein ja ajatuksin. Tämä energiakenttä ei kuitenkaan reagoi varsinaisesti siihen mitä me ajattelemme tai haluamme, se reagoi olemukseemme, siihen mitä olemme. Mieli ja keho luovat yhdessä olemuksemme eli olemassaolomme tilan, sen mitä olemme kullakin hetkellä.
Kun yhdistämme mielemme ja kehomme yhdeksi kokonaisuudeksi syntyy vahva ki, eli energia jonka voimme kokea. Ristiriidat sisällämme aiheuttavat taas puolestaan energian hajoamisen ja voiman menettämisen. Juuri yhtenäinen olemuksemme ja kyky suunnata energiaamme, on se keino jonka avulla voimme vaikuttaa maailmaamme parhaiten.
Vaikka emme itse olisikaan tietoisia olemuksestamme tai siitä mitä ilmaisemme, luonto reagoi siihen. Myös vaikka kuinka ajattelemme ilmaisevamme jotain, reagoi luonto siihen mitä todellisuudessa olemuksemme ilmaisee.
