Ihmiset ovat nykyisin yhä vähemmän tekemisissä luonnon kanssa, emme ole enää kunnolla kosketuksissa siihen. Olemme eristäytyneet luonnosta rakentamalla itsellemme puhtaan, kliinisen ja elottoman ympäristön jossa elämme. Tämän seurauksena ihmiset ovat alkaneet pitää luontoa jopa epäpuhtaana. Luontainen suhteemme siihen on kadonnut.
Eristäytymisellämme on kuitenkin seurauksia, sillä luonto vaikuttaa meidän ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Olemme esimerkiksi menettäneet meitä luontaisesti suojaavia suojatekijöitämme, joka on johtanut yliherkistymiseen luontoa kohtaan. Nykyisin lapset kasvavat pienestä asti kaupunkiympäristössä ja siksi herkistyvät luonnolle vielä helpommin kuin aikuiset. Tämä muutos on tapahtunut Suomessa reilun viidenkymmenen vuoden aikana. Aika on luonnon mittapuulla mitattuna erittäin lyhyt. Elimistömme onkin menettänyt tämän nopean muutoksen seurauksena tasapainonsa, eikä se reagoi enää vain oikeisiin todellisiin uhkiin.
Ylen uutisartikkelissa vuodelta 2015 silloinen Allergia- ja astmaliiton projektipäällikkö Kimmo Saarinen toteaa: ”Näyttää siltä, että luonnottomuus, ihmisten pakkautuminen kaupunkeihin ja hyvinvointi neljän seinän sisällä, kauppakeskuksissa ja autoissa altistaa allergioiden lisäksi muillekin immuunijärjestelmän toimintahäiriöille.” Hänen mukaansa allergiat ovat olleet hyvin harvinaisia entisajan maatalousyhteiskunnassa.
Luonnon läheisyydellä on siis suuri merkitys kokonaisvaltaisesti meidän terveyteen ja hyvinvointiimme. Mitä lähempänä elämme luontoa, mitä enemmän viheralueita ihmisen lähiympäristössä on, sitä terveemmiksi koemme itsemme ja sitä paremmin luonto pitää immuunijärjestelmämme kunnossa ja tasapainossa. Hyvin lyhytkin oleskelu luonnossa laskee jo verenpainettamme. On myös havaittu, että asuinympäristömme luontoalueiden määrällä on jopa selvä vaikutus kuolleisuuteen.
Luonto ja siellä oleskelu rauhoittaa myös mieltä. Jo lyhytkin oleskelu luonnonympäristössä vaikuttaa merkittävästi mielentilaan. Sen lisäksi, että ajatuksemme hiljenevät, myös keskittymis- ja havainnointikykymme paranee. Luontoalueiden olisi myös hyvä olla lähellä ihmisiä, sillä mitä kauempana ne ovat sitä vähemmän ihmiset niitä käyttävät. Kun luontoalueet ovat miellyttäviä ja riittävän lähellä, ihmiset hakeutuvat niihin luonnollisesti. Ulkoilu tällaisella alueella virkistää, auttaa palautumaan stressistä ja vaikuttaa myönteisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa pitäisikin siis ehdottomasti ottaa huomioon luontoalueiden läheisyys.
Meidän tulisi pyrkiä elämään lähellä luontoa, oppia arvostamaan sitä ja oppia pitämään siitä huolta. Mitä läheisemmäksi koemme luonnon itsellemme, mitä tärkeämpänä sitä pidämme ja mitä enemmän kunnioitamme sitä, sitä parempi tulevaisuus meillä ihmisillä on. On huomattava, että meidän ihmisten mielipaikat ovat suurimmaksi osaksi luontoympäristöjä. Olemme osa luontoa, emme voi erottaa itseämme siitä.
LÄHTEET:
Faehnle, Maija; Bäcklund, Pia & Laine, Markus: Kaupunkiluontoa kaikille: Ekologinen ja kokemuksellinen tieto kaupungin suunnittelussa. Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuksia, 6/2009, s. 57-59.
Kähkönen, Sanna: Jo 20 minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta. Yle, 19.1.2015. (Viitattu 4.5.2019)
https://yle.fi/uutiset/3-7739746
Massinen, Tuomas: Ilmastonmuutos aivastuttaa. Aamuposti, 4.5.2019, s. 7.
Massinen, Tuomas: Allergioiden hoitokokeiluista rohkaiseva tulos – metsämaan hypistely antaa suojaa allergioita vastaan. Aamuposti. 27.4.2019. (Viitattu 4.5.2019)
https://www.aamuposti.fi/artikkeli/757492-allergioiden-hoitokokeiluista-rohkaiseva-tulos-metsamaan-hypistely-antaa-suojaa
Vuorela, Arvo: Ihminen elää luonnosta, muttei siedä luontoa – ”päivä pitäisi aloittaa aamulypsyllä”. Yle. 30.9.2015. (Viitattu 4.5.2019)
https://yle.fi/uutiset/3-8344887