Perimmiltään haluamme säilyttää tilanteen aina tasapainossa. Tasapainon kerran saavutettuamme, emme halua menettää sitä. Jos saavutamme jollain tavalla hyvän tasapainoisen olotilan, haluamme pitää sen. Totuus on kuitenkin, ettemme voi säilyttää tasapainoa ikuisesti. Se ei vain ole mahdollista. Tulemme aina menettämään sen. Elämä perustuu tasapainon säilyttämiseen, mutta kuitenkin, tämä tasapainon säilyttäminen on mahdotonta. Tämä tarkoittaa, että hyvän olon ja onnellisuuden säilyttäminen on mahdotonta. Tämä on tärkeä ymmärtää perin pohjin.
Miksi sitten puhutaan kärsimyksen lakkaamisesta ja ikuisesta onnellisuudesta, niin kuin se olisi mahdollista? Tässä onkin tapahtunut perin pohjainen väärinkäsitys. Väärinkäsitys nimenomaan siitä, mitä on onnellisuus. Onnellisuus niin kuin me sen ymmärrämme normaalisti, ei ole pysyvää. Se onnellisuus jota tyypillisesti tavoittelemme, perustuu ulkoisiin olosuhteisiin ja tunteeseen. Ulkoiset olosuhteet ovat jatkuvassa muutoksessa ja tuo muutos voi olla joskus hyvinkin äkillistä. Tällainen äkillinen muutos voi romahduttaa onnellisuutemme välittömästi, ja saattaa jopa suistaa meidät syvään masennuksen tilaan. Pysyvä onnellisuus ei voi siis olla tunne, koska tunteet riippuvat monista tekijöistä ja muuttuvat jatkuvasti. On siis erittäin kohtalokasta olettaa, että voi saavuttaa pysyvän tilan, joka perustuu onnellisuuden tunteeseen. Mistä sitten oikeasti on kysymys?
Todellisuudessa on kysymys tietoisuudesta, tietoisena elämisestä. Tietoisena eläminen tarkoittaa maailman ymmärtämistä sellaisena kuin se luonnostaan on. Maailma on luonnostaan jatkuvassa muutoksessa, muutoksessa, jossa mikään ei ole pysyvää. On olemassa kuitenkin poikkeus tästä. On olemassa asioita, jotka ovat tietyllä tavalla pysyviä, riittävän pysyviä. Yksi tällainen seikka on tila jossa asiat ilmenevät, maailmankaikkeus itse. Toinen tällainen seikka on meidän oma mielemme, jossa asiat ilmenevät. Tila missä näkyvä maailmankaikkeus ilmenee on riittävän pysyvä ja muuttumaton, samoin kuin mielemmekin, jotta niihin voi tukeutua pysyvästi.
Normaalisti kun puhumme maailmasta, tarkoitamme vain sen ulkoista muotoa, asioita jotka siinä ilmenevät. Tämä näkyvä ilmiömaailma muuttuu jatkuvasti, mutta itse tila jossa kaikki näkyvä ilmenee, on huomattavasti pysyvämpi ja muuttumattomampi. Samoin on mielemme kanssa. Se mieli josta yleensä puhumme, on oikeastaan asioita joita mielessämme ilmenee: tunteita, ajatuksia ja mielikuvia, eli mielteitä, niin kuin niitä yhdellä sanalla voidaan kuvata. Ne eivät siis ole mieli itse. Kaikkien noiden mielessä ilmenevien asioiden takana on varsinainen mieli. Se on kuin “säiliö”, tila, joka mahdollistaa mielteiden ilmenemisen. Mieli mahdollistaa myös tietoisuuden näistä kaikista mielteistä ja havainnoista.
Kun saamme havainnon aistiemme välityksellä ulkoisessa maailmassa ilmenevästä, luo mielemme siitä kuvan josta tulemme tietoiseksi. Mutta ennen kuin tulemme tietoiseksi tästä kuvasta, syntyy sille tunteiden avulla merkitys. Yleensä alamme pitämään näitä kuvia merkityksineen todellisuutena, vaikka ne ovatkin pelkästään mielemme luomia käsityksiä todellisuudesta. Ulkoisen maailman muuttuessa, tämä luomamme sisäinen kuva osoittautuu jatkuvasti virheelliseksi ja joudumme korjaamaan sitä. Kuitenkin, jos joku asia on mielessämme erittäin merkityksellinen, on meidän vaikea hyväksyä tätä muutosta. Paljon tavoittelemamme onnellisuus on yksi tällainen merkityksellinen tunne, joka on normaalisti sidoksissa ulkoiseen maailmaan. Eikä siksi voi olla pysyvä.
Ainoa todellista pysyvää tasapainoa tuova seikka on oma todellinen mielemme, joka esiintyy kaiken taustalla. Kun tavoitamme tuon kaiken takana olevan, saavutamme rauhan. Rauhan jossa ei esiinny pelkoa.
